Loma tuli ja meni

Onpas siitä aikaa, kun viimeksi kirjoitin. No joskus on hiljaisempia hetkiä. Tänään koin hyvin kauniin hetken lenkkini jälkeen, kun aurinko oli laskemassa. Taivas oli kauniin punainen. Hain sisältä kamerani ja nappasin pari kuvaa, mutta olin hitusen liian myöhässä. Aikaa kului ehkä kolme minuuttia, mutta se riitti siihen, että en saanut ikuistettua juuri sitä punaisen sävyä minkä olisin halunnut.

Kaunis auringonlasku

Tulin takaisin lomaltani joulukuun 29. päivä ja siitä tuntuu olevan ikuisuus. Tuntui kuitenkin hyvältä tulla takaisin. Nijmegen tuntuu kodilta. Eipä sillä, etteikö lomani olisi ollut mahtava. Aloitimme Jonin kanssa matkamme 15.12. ja lensimme ensin Puolaan, Katowiceen. Sieltä matkasimme bussilla Krakovaan. Bussimatka oli mielenkiintoinen kokemus, sillä kuskimme tuntui olevan aika tulista sorttia. Mutta selvisimme. Jenni oli meitä vastassa bussiasemalla ja oli aivan ihana nähdä häntä, neljän kuukauden jälkeen. Yövyimme minun kämppikseni Kingan ja hänen poikaystävänsä Kamilin luona. Jenni on kämpässä vuokralaisena sen aikaa, kun Kinga on vaihdossa. Ensimmäinen iltamme sujui hyvin rauhaisasti syöden ja juoden.

Joni ja Jenni Krakovassa

Seuraavana päivänä Jennillä oli luentoja, mutta sitä ennen hän piti meille pienen kaupunkikierroksen Krakovan keskustassa. Kaupunki on todella kaunis ja ilma todella suosi meitä. Jäätyämme Jonin kanssa kahden, menimme ensiksi teelle aivan ihanaa retro-kahvilaan nimeltä Spokój. Sitten kiertelimme keskustassa ja otimme valokuvia. Kävimme taidemuseossa nimeltä Bunkier Sztuki, missä oli mielenkiintoinen valokuvanäyttely. Ilma oli todella kylmä, joten poikkesimme kahvilla hyvin usein. Mutta mikäs sen parempaa. Myöhemmin illalla menimme syömään kasvisravintolaan, mikä kruunasi päivän.

Spokój

Perjantaina oli entistä kylmempi ja sen sai kyllä tuntea varpaissaan. Minullakin oli mukana vain syyskengät, kun tarkoituksena oli ottaa lämpimämmät Suomesta mukaan, mutta edes ajatus niistä ei auttanut. Koin ehkä mahtavimman museokokemuksen Oscar Schindlerin tehdasmuseossa, mikä sijaitsee hieman keskustan laidalla. Näyttely esitteli toisen maailmansodan aikaisia tapahtumia. Erityisesti juutalaisvainot jäivät syvästi mieleeni. Näyttely oli rakennettu niin ammattimaisesti, että en ole nähnyt vastaavaa. Olin todella vaikuttunut näkemästäni.

Lauantaina lähdimme kohti Tukholmaa, onneksi ilman vastoinkäymisiä. Tukholmassa yövyimme erään pojan luona, jonka Joni oli löytänyt Couch Surfing – palvelun kautta. Hän oli todella mukava ja asui vain vartin kävelymatkan päässä Viking Linen satamasta. Illalla menimme tutustumaan tukholmalaiseen yöelämään ja tarjosimme majoittajallemme oluen. Ja mitäs muuta hän valitsikaan kuin Karhua. Se oli huvittava hetki.

Suomeen saavuimme laivalla 19.12. ja isä oli meitä vastassa Turun satamassa. Oli todella outoa ja samalla hienoa saapua Suomeen. Muutaman päivän jälkeen tuntui, että ei olisi ollut poissa lainkaan. Lomalla otin todella rennosti, näin rakkaita ystäviä ja söin. Oli myös mahtava viettää aikaa perheen kanssa. Pakkasta oli -25 astetta, mutta talvi tuntui todelliselta. Luonto oli todella kaunis.

Kallo

Lähteminen takaisin Hollantiin oli jälleen hieman raskasta, mutta ainahan se on. Loma sujahti ohi todella nopeasti. Lensimme Jonin kanssa takaisin tullessa Bremeniin, Saksaan. Vietimme tässä persoonallisessa pikkukaupungissa muutaman tunnin. Se oli todella ihana paikka, juuri niin kuin olin kuvitellut.

Bremen, Saksa

Uusi vuosi vaihtui Nijmegenissä, hyvässä seurassa. Siispä hyvää uutta vuotta 2011 (mulla menee taas hetki, että opin käyttämään tätä uutta numeroyhdistelmää. Joka vuosi sama juttu).

Ihanan epätavallinen perheeni