Amsterdam ja ihmeellinen Sinterklaas

Ensinnäkin, minulle on jostain tarttunut takaraivoon, että on vain yksi joulupukki. Se asuu Suomessa, tarkemmin sanottuna Lapissa. Yhtälö on tietysti mahdoton, kun ajatellaan niitä kaikkia maailman lapsia, joiden pitää saada lahjoja. Rare Exports (http://www.youtube.com/watch?v=8JIz7I5yzwQ) on yksi hyvä vaihtoehto. Mutta näillä hollantilaisilla on ihan oma joulupukkinsa täällä. Sen nimi on Sinterklaas (http://en.wikipedia.org/wiki/Sinterklaas) ja se tulee Espanjasta. Ja sillä on mustia apulaisia (Swarte Piet). Tämä hämmensi joulupukkiuskoani totaalisesti. Ehkä myös teidän. Tässä todistusaineistoa. Itse en näy kuvissa, koska en usko moiseen huijaukseen :D

Tässä Sinterklaas on saapumassa Espanjasta

Lapset olivat pukeutuneet teeman mukaisesti

Swarte Piet

Tämä on sitten ihan toinen tarina. Piipahdimme Amsterdamissa 6.11, sillä siellä oli Museum Nacht (http://www.n8.nl/2010/). Lippuja kyseiseen tapahtumaan sai ostaa hintaan 17,50. Lippua vastaan pääsi vierailemaan 45 museossa klo 19.00-02.00. Lipulla sai myös matkustaa julkisilla (bussi ja ratikka) sekä se oikeuttaa vielä yhteen museokäyntiin ennen tammikuuta. Kelpo järjestely siis. Porukkaamme kuului Terri, Ulrike, Joni ja minä sekä jossain vaiheessa Jonin opiskelukavereita. Joni oli järjestänyt meille eksoottisen yöpaikan pienen matkan päästä keskustasta. Yöpaikassa nukkui kanssamme kuusi kissaa. Kyllä sitä yhden yön nukkuu vaikka kuuden kissan kanssa.

Illan aikana vierailimme akvaariossa ja eläintarhassa. Menimme eläintarhaan vasta 21.30 ja silloin oli jo totaalisen pimeää. Joten emme siis nähneet eläimiä juuri lainkaan, paitsi laamoja ja pingviinejä. Tulomatkalla Amsterdamiin luulin junan ikkunasta laamaa hevoseksi, joten minulle kierros eläintarhassa oli oikein osuva. Tuskin vastaavanlaista kierrosta pimeässä eläintarhassa olisi muuten tullut tehtyä.

Amsterdam

En nähnyt pandoja eläintarhassa, joten päätin itse pukeutua sellaiseksi

Tarkoituksemme oli mennä Rijkmuseumiin, mutta jono oli liian pitkä. Päätimme siis mennä Van Gogh Museumiin. Se oli minulle jopa pienoinen pettymys, odotukset olivat ehkä liian suuret museota kohtaan. Ja pitkän päivän väsymys ei myöskään auttanut asiaa. Viimeinen kohteemme oli NEMO – tiedemuseo. Se oli modernisuudessaan tosi hieno paikka ja suosittelen sitä lämpimästi. Se oli enemmän pedagoginen museo kuin varsinainen kokoelmamuseo.

Tiedemuseo NEMO

Näkymä kanaalille

Sunnuntaina söin ensimmäiset pannukakkuni yhdessä kahvilassa, kanaalin rannalla. Saimme hyvää palvelua, sillä todennäköisesti kahvilan omistaja tarjoili meille kaiken  tyylillä: ”Special coffee for you, special pancake for you”. Kiertelimme keskustaa muutaman tunnin, pääasiassa pysyimme aika lähemmä Dam-squarea. Join mild winea, mikä on aivan mahtava keksintö. Kuumaa punaviiniä, mausteilla höystettynä. Lämmittää kivasti. Vielä ennen lähtöämme tapasimme Jonin yhden pelitutun ja vietimme hänen kanssaan aikaa muutaman tunnin. Sitten erkanimme omiin kaupunkeihemme, jossa opiskelujutut jo odottivat. Amsterdami taitaa kutsua minua kyllä vielä uudemman kerran.