Sanoisin enemmän, jos pystyisin

Ja uupuneena hän istui koneen ääreen kirjoittamaan. Ja hän kirjoitti ja kirjoitti. Eikä saanut mitään sanottua. Ei vaan, mulla on paljonkin asiaa. Tänään teimme pienellä tyttöporukalla reissun Maastrichtiin ihan extempore. Neljän tunnin yöunilla. Tämä kaunis kaupunki sijaitsee noin 150 kilometrin päässä Nijmegenistä, vähän etelään. Se valloitti mun sydämen ihan totaalisesti. Siellä oli selvästi havaittavissa turismin vahva läsnäolo, mutta ei mitenkään häiritsevästi. Teimme oikein perinteisen turistikierroksen, sillä ostimme heti alkuun kartan, johon oli merkitty reitti turisteille. Emme kyllä mitenkään orjallisesti noudattaneet reittiä. Tietysti otimme myös oikein perinteisiä turistikuvia. Maailmankuvani murtui täysin, kun yhdessä turistioppaassa väitettiin, että Maastricht on vanhin kaupunki Hollannissa. Mutta Nijmegenin piti olla vanhin. Eli tästä voimme päätellä, että hollantilaisilla on sadepäivinä erittäin tylsää ja sitten ne yrittävät selvitellä, että mikä nyt sitten onkaan se kaikista vanhin kaupunki. Tää on meinaa tärkeetä. Reissu oli todella leppoisa ja mukava. Tässä muutama kuvanäyte kyseiseltä reissulta.

Näkymä sillalta Maasjoelle.

Mehän emme olleet eksyksissä, kertaakaan.

Yksi turistikohde Maastrichtissa Helpoort.

Neljän tunnin yöunet johtuivat edellisillan Toogabileistä. Tämä ylimysten ja virkamiesten (kts. Wikipedia) vaate oli edustettuna ihan kivasti. Itselläni oli ihan perinteinen valkoinen tooga, mutta kekseliäillä oli myös värillisiä toogia. Että voi tätä tehdä muuallakin, kun Pointerin risteilyllä. Kulmalle pieni vinkki bileiden teemaksi.

Viime viikonloppuna olin Jonia moikkaamassa Enschedessä. Oli tosi kiva mennä sinne ja tavata Jonin kaikki kämppikset. Vastaanotto oli todella lämmin. Viikonlopun aikana näin vasta hyvin pienen osan Enschedeä. Yliopiston campus-alue oli kadehdittavan hieno. Siellä oli kaikki mahdollinen yhdessä paikassa. Ja opiskelijoiden kämpät olivat kieltämättä todella mahtavia. Saavuin paikalle perjantai-iltana. Lauantaina menimme torille heti aamusta (noin klo 13.00). Ostimme kaikenlaista hyvää päivällistä varten. Torilla oli halpaa ja siellä oli myynnissä kaikkea mahdollista syötäväksi kelpaavaa. Yritin myöskin löytää itselleni laukkua, mutta huonolla menestyksellä. Päivä oli aivan epätyypillisen lämmin, joten kyllä siinä kelpasi olla. Alkuillasta aloimme valmistelemaan päivällistä. Oli todella hauskaa, kun keittiössä oli pahimmillaan/parhaimmillaan kolme kokkia. Bulgarialainen, suomalainen ja kiinalainen. En nyt väännä tästä mitään vitsiä, vaikka mieli tekisi. Lopputulos oli oikein maittava ja moniulotteinen päivällinen. Mä rakastan tätä päivälliskulttuuria. Myöhemmin menimme yksiin bileisiin, jossa Joni esitteli mut yhdelle suomalaiselle tytölle. Hassua, et se oli sellainen hippiteekkari. Tietysti todella mukava tyttö. Sunnuntai oli sateinen, joten chillailimme vaan koko päivän Jonin kanssa. Olisin mielelläni ollut pidempäänkin Enschedessä, mutta opiskelut kutsuivat. Viikonloppu oli todella mukava.

Campus-aluetta. Kuva Jonin ikkunasta.

Juustokoju torilla.

Jonin yksi kämppis, pieni söpö kiinalainen.

Kyllä täällä eletään myös ihan tavallista arkea. Olen kokenut joitain harmittavia hetkiä, kun en ymmärrä kieltä enkä saa sen vuoksi heti hoidettua asioita. Tai kun olen lykännyt jonkun asian hoitamista ja se tulee vastaan kuin isku vasten kasvoja. Välillä haluaisin sanoa enemmän kuin pystyn. Olen tajunnut myös sen, että kenen kanssa haluan oikeasti viettää aikaa. Tähän porukkaan nimittäin mahtuu kyllä kaikenlaisia tyyppejä. 

      

Loppuun on pakko vielä kertoa yksi juttu menneeltä viikolta. Tähän tarinaan liittyy tietysti sade. Olin päättäväisesti lähtenyt sadetta uhmaten asuinpaikastani Lentistä pyörällä keskustaan avaamaan pankkitiliä. Olin aivan litimärkä, joten huumori oli vähän hakusessa. Menin tiskille kuitenkin tarmokkaana, mutta olin unohtanut passini kotiin. En jaksanut enää lähteä hakemaan sitä ja tuskin olisin kerinnytkään. Tuona hetkenä olo oli aika surkea. Sellainen ”itsesääliolo”. Päätin mennä kahvilaan. Se osoittautui yhdeksi parhaista kahvihetkistä. Ongelmani ei todellakaan ollut suuri, mutta kaikki riippuu kontekstista. Ilman sadetta, tuskin olisin tuntenut sellaista surkeutta. Ja ehkä pintä ikävääkin. Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä. Onneksi.

Muistutus siitä, että kaikki järjestyy.

Kuuntelen tässä samalla bändiä nimeltä The Aurora Project. En oo ihan vielä valmis julkaisemaan mielipidettäni kyseisestä bändistä. The Aurora Project on hollantilainen yhtye, mikä on bändin nettisivujen mukaan imenyt vaikutteita bändeiltä Pink Floyd, Rush, Riverside and Porcupine Tree. Jos et ole vielä tutustunut, niin tee se nyt.

P.S. Jos huomenna vain on hieno ilma, niin meitä on lähdössä noin 50 henkilön porukka ylittämään Saksan rajaa pyörillä. Mutta postaan siitä reissusta sitten erikseen, jos se onnistuu. Kreisit hollantilaiset.