Mustana, maidolla, kylmänä, kuumana kera Stuart Hallin

Oli aivan pakko lainata Scandinavian Music Groupin biisiä Mustana, maidolla, kylmänä, kuumana, sillä se kuvaa hyvin tämänhetkistä kahvitilannettani. Olen nimittäin alkanut juomaan täällä espressoa. Mustana. Se on sikäli huvittavaa, sillä aiemmin join maitoni kahvilla (jotkut kutsuvat sitä hienostuneesti myös latteksi). Erityisen hyvältä presso maistuu campuksemme Cultuurcafessa. Koin samaisessa kahvilassa hyvin mielenkiintoisen kokemuksen. Olin yksin kahvilla ja kirjoitin samalla blogiani. Yhtäkkiä huomasin, että en ymmärrä sanaakaan, mitä ympärillä olevat ihmiset puhuvat. Se oli äärimmäisen rentouttavaa. Se oli kuin musiikkia.

Keskiviikkona 1.9. mulla oli ensimmäinen luento. Se oli otsikolla Visuaalinen kulttuuri. Luento täytti täysin odotukseni ja tunsin pitkästä aikaa olevani täysin oikeassa paikassa. Samalla se vaikutti myös aika vaikealta. On todella uskomatonta mikä tahdonvoima syntyy siitä, kun on todella kiinnostunut jostain asiasta, vaikka se tuntuisikin vaikealta. Siitä haluaa selvitä hinnalla millä hyvänsä. Kävimme luennolla läpi erilaisia visuaalisen kulttuurin teorioita ja käsitteitä. Pohdeimme kuvan subjektiivista kokemista ja sitä, mitä kukin näkee kuvassa. Siinä vierähtikin lähes neljä tuntia Michel Foucaultin ja Stuart Hallin kanssa. Luennon loppupuolella katsoimme elokuvan Lost in Translation.

Olin nähnyt elokuvan jo kerran aiemmin, mutta toinen kerta (hollanninkielisillä subeilla varustettuna) avasi elokuvaa aivan uudella tavalla. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat Tokioon, Japaniin.Minua kiehtoi ajatus siitä, että päähenkilöt (Bill Murray, Scarlett Johansson) olivat joutuneet merkkien keskelle, joita he eivät ymmärtäneet. Heillä ei ollut yhteistä kieltä muiden ihmisten kanssa. Tunnen voivani samaistua elokuvaan, vaikka tilanteeni ei ole sama. On myös mielenkiintoista, kuinka riippuvaisia olemme visuaalisesta maailmasta. Tarvitsemme merkkejä ja opasteita. Elokuva oli oikein sopiva lopetus luennollemme.

Launtai oli juuri sellainen päivä, mitä olen kaivannut. Menimme porukalla keskustaan. Siellä oli meneillään sambafestivaalit. Ihmisiä oli liikkeellä todella paljon ja markkinakojut notkuivat ruokaa. Tunnelma oli todella rento. Päivän kohokohta oli kuitenkin se, kun menimme de Klinker nimisen kasviskahvilan avajaisiin. Ihastuin heti kahvilan tunnelmaan. Kahvi maksoi 50 snt ja siellä sai lukea kirjoja. Ihanan rentoa. Kahvin jälkeen menimme terassille ja aurinko paistoi. Se oli täydellistä :)

de Klinker

Capoeiratanssijoita sambafestivaaleilla